Pienen kissan elämä voi olla välillä myös tylsää. Onneksi on noi ihmiset joista riittää huvia tuntikausiksi. Ahkerasti olen harjoitellut olkapäällä ratsastamista.

Emännän vaatteissa on usein kaikenlaisia kivoja lappuja, naruja ja vetoketjuja joita on kiva repiä. Vaikka emäntä nauraakin, yrittää hän tätäkin harrastustani rauhoitella. Osaan jo sanan "ei", mutta tottelen sitä valikoivasti. Se ei aina toimi, varsinkaan liian usein toistettuna.

Usein kielloista vaan innostunkin vakiohuviini joka on emännän hiusten repiminen. Tämä saa aikaan vielä suuremmat naurut ja lopulta äkkilähdön pois selästä. Minä en kynsiä ihmisiini käytä, paitsi jos he eivät osaa odottaa minun hyppäävän selkään ja liikahtavat säikähdyksestä liian nopeasti. Emännällä onkin komeat naarmut vasemmalla olkapäällä muistona siitä kerrasta kun yllätin hänet kahvia keittäessään. Minäkin putosin maahan kyljelleni. Aina ei voi onnistua, mutta sen jälkeen onkin harjoiteltu ahkerasti sanaa "Olka" jotta oppisin milloin on soveliasta tulla kyytiin.

Nukkuminen mitä omituisimmissa paikoissa jatkuu. Minusta on kiva saada vähän vaihtelua. Ja peiton allahan ne ihmisetkin nukkuu, mitä kummallista tässä on?

Seuraan usein emäntääni kun hai laivaa. Mitä tahansa hän tekeekin Minä Tahdon olla mukana. Ja ilmoitan sen suureen ääneen jos välissämme on esim ovi. Kaikki asiat tarvitsee tutkia. Pahin tapani kuulemma on väen väkisin haluta istua sylissä kun emäntä on hoitamassa aamutoimiaan... Tästä ei ole kuvaa, sattuneesta syystä. ;)

Lähipäivinä olen ollut kärttyinen kiusanhenki. Mitä muutakaan voi odottaa kun yläkulmahampaiden teko on niin hidasta. Tämä kuva otettu 4 heinäkuuta.

Ja tässä tilanne tänään. Tippuisivat jo maitohampaat! En minä kipuani emännälle näytä, vaikka hän väittääkin että huomaa sen. Hurjan näköinen kuulemma olen. Ja innoissani minulle tuoduista kuivatuista kananpaloista. Järsiminen on nyt kivaa kun takahampaitakin teen samaan aikaan. Emäntä nauroi ratketakseen kun ekaa kertaa söin kananpalaa, kuolasin kuulemma hyvin epänaisellisesti. Minä en välitä, on ne niin hyviä että muutaman naurun voin antaa anteeksi.
Voi pientä :/ Toivottavasti hampaat vaihtuu pian!
VastaaPoistaKaisa